Erilaisuutta ilmassa

Tämän viikon tiistaina vietettiin laskiaista. Itsekin liityin suureen opiskelijajoukkoon Vartiovuorenmäelle Fastlaskiaiseen pulkkailemaan ja nauttimaan auringosta. Tapahtuma oli järjestetty Turun korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskuntien voimin ja mukana oli opiskelijoita kaiken värisissä haalareissa. Ilma oli täynnä paitsi suomen- ja ruotsinkielen myös muiden kielien pulinaa. TYYlikkäässä laskussa mäenlaskuvälineitä oli jos jonkinlaisia mutta ei kuitenkaan kahta samanlaista – oma tandempulkkanikin oli ainoa laatuaan. Erilaisuus ja ainutlaatuisuus kuuluivat laskukisaan.

”Ihanaa toi sun oma tapas puhua”, tokaisi ystäväni samana iltana kesken nettikeskustelumme. Itse en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Mielestäni kirjoitin samalla tavalla kuin kuka tahansa muu. Hetken analysoinnin jälkeen selvisi, että olin käyttänyt erilaista sanajärjestystä ja taivuttanut sanoja hieman eri tavoin kuin mihin ystäväni oli tottunut. Murreperintöni myötä olin hieman erilainen kuin hän ja olin tietysti ylpeä erilaisuudestani. Vaikka en kommentin jälkeen tietoisesti lisännyt erilaisia lauserakenteita ja sanantaivutuksia, erilainen puhetyylini nousi esille vielä pariin otteeseen.

Vanhempieni luona, jossa keskustelut käyrähän murtehella toimitellen (toim. huom. toimitella = jutella), vanhan huoneeni seinällä on juliste, jossa on teksti ”erilaisuutta ei tarvitse etsiä kaukaa”. Keskellä julistetta on peilimäinen pinnoite, johon katsomalla erottaa omat, hieman sumeat piirteensä. Teksti palasi mieleeni nettikeskustelun aikana. Erilaisuutta ei todellakaan tarvitse etsiä kaukaa ja erilaisuudessakin on vivahteita.

Turun korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskunnat ovat keskenään erilaisia. Lisäksi kussakin on erilaisia toimijoita. Meillä TUOssa hallituksessa häärää kahdeksan erilaista ihmistä, joiden lisäksi toimistolla pyörimme me edustajiston puheenjohtajat sekä tietysti TUOn ihanat työntekijät. Se tekee jo neljätoista erilaista ihmistä, joilla kaikilla on omat mielipiteet, ajatukset ja työtavat. Siitä huolimatta, tai itse asiassa ehkä juuri sen takia, olen viime viikkoina huomannut olevani hyvällä tuulella ja tyytyväinen, aivan kuin tietäisin salaisuuden, jota muille ei vielä kerrottu!

Pohtiessani asiaa ymmärsin, että hyvä tuuleni johtuu yhdestä asiasta. Koen olevani onnekas ja etuoikeutettu saadessani olla mukana näin mahtavassa porukassa. TUO ja kaikki, mitä sen mukana tulee, on kuin suuri lämmin peitto, jonka haluaa vetää ylleen sohvannurkassa kirjaa lukiessa. Erilaisten ihmisten kanssa yhdessä tekeminen kasvattaa ja avartaa näkökulmia. Lisäksi toiminnan kautta löytää ystäviä, joihin tuskin koskaan tutustuisi muuta kautta. Harvoin opiskelija-aktiivina oleminen on helppoa, mutta kun kerran on päässyt tekemiseen mukaan, ei enää halua päästää irti.

Ja mikä parasta, tähän touhuun pääsee kuka tahansa mukaan. Jokainen meistä jo mukana olevista on yhtä erilainen kuin kuka tahansa uusi mukaan haluava, ja pulkassa on aina tilaa vielä yhdelle. Oletko sinä ensi vuonna TUOn mäenlaskutiimissä?

Katja Nortunen
edustajiston varapuheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

Niin makaa kuin petaa

Sanonta, joka tulee mieleen omaa sänkyäni katsellessani, mutta pitää sisällään muutakin. Perinteikäs merkitys sanonnalle viittaa siihen, että huonosti suunnitellusta joutuu myöhemmin kärsimään ja vain itseään voi syyttää.  Pidemmällä aikavälillä sanonta on myös sovellettavissa ammattikorkeakoulussa tehtäviin päätöksiin, joita jatkuvasti pedataan. Kysymys kuuluukin: kuka petaa ja kenelle? Kukapa olisi parempi petaamaan pedin seuraavalle kuin se joka siinä on aikaisemminkin maannut. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulussamme pedataan asioita, joilla pääsee makaamaan vasta tulevaisuuden opiskelijat.

Kupittaalle rakennettava kampus ja palloiluhalli ovat yksi suurimmista pedeistä nyt pedattavaksi. Kyseinen kampusalue tulee tuskin valmistumaan meidän vielä opiskellessa. Kuitenkin on meidän tehtävämme pedata tämä peti tuleville opiskelijoille mahdollisimman mukavaksi. Petaajia löytyy kyllä, vaikka opiskelijat eivät osallistuisikaan kampuksen suunnitteluun, mutta kuka tietää paremmin minkälaisessa ympäristössä vertaisemme tulevat opintonsa suorittamaan kuin me täällä nyt olevat.

Samainen metafora petaamisesta pätee myös viime aikoina puhuttaneisiin Turun ammattikorkeakoulun aloituspaikkaleikkauksiin. Tässä tilanteessa ylempi taho esitti vaatimuksen tulevista leikkauksista ja heitti pallon alueellisille vaikuttajille. Tästä pedistä onkin muodostunut yleinen särmäyksen kohde, jonka petaukseen ovat halunneet ottaa osaa sekä opiskelijat että hallinto. Kyseinen peti pitää saada pedattua siten, että tulevilla opiskelijoilla on siinä mahdollisimman hyvä maata.

Olipa peti alussa kuinka sekainen tai epämukava tahansa, on meidän se pedattava. Vaikka tyynyt, lakanat ja peitot lentelisivät prosessissa, on kuitenkin tärkeintä se, minkälaisena petaamamme sängyn annamme eteenpäin maattavaksi.

Juha Pihkakoski
edustajiston puheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net