Niin makaa kuin petaa

Sanonta, joka tulee mieleen omaa sänkyäni katsellessani, mutta pitää sisällään muutakin. Perinteikäs merkitys sanonnalle viittaa siihen, että huonosti suunnitellusta joutuu myöhemmin kärsimään ja vain itseään voi syyttää.  Pidemmällä aikavälillä sanonta on myös sovellettavissa ammattikorkeakoulussa tehtäviin päätöksiin, joita jatkuvasti pedataan. Kysymys kuuluukin: kuka petaa ja kenelle? Kukapa olisi parempi petaamaan pedin seuraavalle kuin se joka siinä on aikaisemminkin maannut. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulussamme pedataan asioita, joilla pääsee makaamaan vasta tulevaisuuden opiskelijat.

Kupittaalle rakennettava kampus ja palloiluhalli ovat yksi suurimmista pedeistä nyt pedattavaksi. Kyseinen kampusalue tulee tuskin valmistumaan meidän vielä opiskellessa. Kuitenkin on meidän tehtävämme pedata tämä peti tuleville opiskelijoille mahdollisimman mukavaksi. Petaajia löytyy kyllä, vaikka opiskelijat eivät osallistuisikaan kampuksen suunnitteluun, mutta kuka tietää paremmin minkälaisessa ympäristössä vertaisemme tulevat opintonsa suorittamaan kuin me täällä nyt olevat.

Samainen metafora petaamisesta pätee myös viime aikoina puhuttaneisiin Turun ammattikorkeakoulun aloituspaikkaleikkauksiin. Tässä tilanteessa ylempi taho esitti vaatimuksen tulevista leikkauksista ja heitti pallon alueellisille vaikuttajille. Tästä pedistä onkin muodostunut yleinen särmäyksen kohde, jonka petaukseen ovat halunneet ottaa osaa sekä opiskelijat että hallinto. Kyseinen peti pitää saada pedattua siten, että tulevilla opiskelijoilla on siinä mahdollisimman hyvä maata.

Olipa peti alussa kuinka sekainen tai epämukava tahansa, on meidän se pedattava. Vaikka tyynyt, lakanat ja peitot lentelisivät prosessissa, on kuitenkin tärkeintä se, minkälaisena petaamamme sängyn annamme eteenpäin maattavaksi.

Juha Pihkakoski
edustajiston puheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

Edunvalvontaa 120 kilometriä tunnissa

Vuoden vaihtuminen tietää opiskelijakunnassa suuria muutoksia. Suurin osa vanhoista hallitustoimijoista on karistanut toimistomme pölyt jaloistaan ja siirtynyt kohti uusia haasteita. Uusi hallitus on aloittanut työnsä perehtymisen ja ryhmäytymisprosessia edesauttavien tapahtumien merkeissä. Vuoden 2012 suuntaviivat on päätetty edellisen hallituskauden aikana, ja mahdollisimman nopeasti pitäisi saada sisäänajovaihe suoritetettua jotta varsinainen työ voi käynnistyä.

Opiskelijakunnan hallitusta voisi verrata auton moottoriin. Moottori tarvitsee toimiakseen polttoainetta. Hyötysuhde on käsite, joka kuvaa ajoneuvon vetäville pyörille saatavan mekaanisen energian suhdetta moottoriin syötetyn polttoaineen sisältämään kemialliseen energiaan. Tämä prosentti on tyypillisesti bensiinimoottoreiden osalta 20-25 %, kun taas dieselkoneet voivat yltää noin 40 % hyötysuhteeseen. Suomeksi siis: parhaimmissakin polttomoottoreissa suurin osa käytetyistä resursseista menee lämpönä harakoille eikä kanavoidu haluttuun tarkoitukseen.

Opiskelijakunnan moottorin hyötysuhde on huomattavasti auton moottoria parempi. Uskallan väittää näin, sillä TUOn kaltainen organisaatio joutuu toimimaan hyvin niukoilla talousresursseilla, mutta sillä on siitä huolimatta tietyt lakisääteiset tehtävät ja velvoitteet. Palkattua henkilöstöä opiskelijakunnalla on verraten vähän, ja merkittävä osa jokavuotisesta työstä tehdään vapaaehtoisten luottamustoimijoiden voimin. Opiskelijakunnan moottori on luokkansa huippua, viimeisen päälle hiottu insinöörityön taidonnäyte. Moottorin jokainen mäntä tietää paikkansa ja venttilien ajoitukset on säädetty tuhannesosasekunnin tarkkuudella oikein.

Selvää on myös, että moottorin rikkoutuminen rampauttaa koko auton. Moottori vaatii oikeanlaisen voitelun, eikä sitä voi käyttää pitkiä aikoja liian isoilla kierroksilla. Moottorin toimintamekanismit saattavat olla keskivertoautoilijalle hieman hämärän peitossa, mutta siinä ilmeneviä toimintahäiriöitä ei voi olla huomaamatta. Tavoitteemme TUOssa on, että yhä useampi opiskelija uskaltaisi raottaa konepeltiä. Ota siis rohkeasti meihin yhteyttä, ja kerro mikä koulussamme mättää! Takaan että yllätyt, mitä kaikkea voimme hyväksesi tehdä.

Panu Aho
hallituksen jäsen, liikunta
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

(Kirjoittaja opiskelee kolmatta vuotta insinööriksi auto- ja kuljetustekniikan koulutusohjelmassa)

Vuosijuhlahulinaa

Sponsorit, juhlapaikka, juhlapuhuja, servettien väri, mainostus, ruoka... Oli siinä pieni lietolaistyttö ihmeissään, kun pari kuukautta sitten aloitti opiskelijakulttuurivastaavan urakkansa ja eteen tuli aivan puskista niinkin vaatimattoman tapahtuman kuin opiskelijakunnan viidennen vuosijuhlan järjestäminen. Kaksi kuukautta tuntui kokemattomasta tapahtumajärjestäjästä suorastaan ruhtinaallisen pitkältä ajalta ja juhliin tuntui olevan ikuisuus, kunnes todellisuus iski lekalla takaraivoon. Vaikka työn aloitti heti, tuntui se silti olevan liian myöhään, juhlapaikkaa vaikea saada ja oli hankala hahmottaa mitä kaikkea tarvitaan juhlan onnistumiseksi.

Yksi yö juhlaan on ja opiskelijakulttuurivastaavan päässä pyörii piiri asioita, jotka hakevat edelleen paikkaansa. Juhlapaikka tiedetään, mikä on positiivista tässä vaiheessa viikkoa; saamme juhlistaa viidettä vuosijuhlaamme upeassa Hirvilammen juhlatilassa Kakskerrassa. Hyvää ruokaa löytyy, juomaa samoin. Ovatko puheet kirjoitettuna, pistäisikö sitä jalkaansa mustat vai ihonväriset sukkahousut? Mitä jos bändin laulajalla onkin kurkku käheänä? Näitä älyttömyyksiä pyörittelin päässäni kunnes tajusin, että puitteet ovat vain puitteet, enää en ehdi niihin puuttua. Itse juhlaa juhlitaan ihmisten takia. Vuosijuhlaamme on saapumassa mahtavan vuoden 2011 opiskelijakunnan hallituksen lisäksi joukko muita lahjakkaita, aktiivisia tai muuten vain ihania ihmisiä. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa ja saamme yhdessä juhlistaa kulunutta vuotta ja sen saavutuksia!

Nyt siis krakat vinoon ja juhlimaan!

Heini Kuusisto
hallituksen jäsen, opiskelijakulttuuri
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net





PS: Tunnetko itsesi lauantaiaamuna trikooasuiseksi Teräsmieheksi vai onko sinulle sankaruutta pelkästään aamutakin vetäminen niskaan? Näytä meille olotilasi ja saavu lauantaina 3.12. silliaamiaiselle nauttimaan rennosta menosta, hyvästä aamupalasta ja käymään läpi edellisillan tunnelmia. Teemana on siis Aamun sankarit. Silliaamiaispaikka selviää vuosijuhlissa!

Ostetaan: tunti lisää vuorokauteen

Tuijotan ikkunasta ulos ja huomaan miettiväni ajan kulua. Rauhallinen musiikki soi, kahvi jäähtyy kupissa, mutta maisema näyttää lähes muuttumattomalta. Yksinäinen mies kävelee naapuripihan poikki, muutamassa minuutissa pimeys laskeutuu ja katulamput syttyvät.
Päässä hakkaa – tee jotain, äläkä vain tuijota.

Nousen ylös ja käännän asuntoni seinäkalenterit oikean kuukauden kohdalle, 15 päivää kuun vaihtumisen jälkeen. Näinkö pihalla olen ajan kulusta? Kun kuukauden päästä huomaan joululahjojen puuttuvan ja ryntään jouluostoksille tungokseen, olisiko vain parempi varata viikon hermoloma ja antaa sukulaisille lahjaksi aikaa ja uusi, pirteämpi minä?

Olen päätoiminen opiskelija, sivutoiminen vaatetusalan yrittäjä. Olen mukana opiskelijayhdistyksen hallituksessa, opiskelijakunnan edustajistossa, erilaisissa tiimeissä ja työryhmissä. Harrastan tanssia, seurustelen. Teen 12 tuntia viikossa töitä kaupassa. Kun joku kysyy, mitä teen huomenna, vastaan listalla enkä suinkaan yhdellä sanalla.

Järkytyn, kun tajuan olevani vasta kaksikymppinen, jolla on edessään opiskelujen jälkeen kymmenien vuosien työputki. Hektinen maailma vaatii veronsa, mutta jos maailmaa ei voi muuttaa, pitäisikö muuttaa omaa suhtautumistaan siihen? Sadat ajanhallintaoppaat kehottavat samaan: priorisoi, elä hetkessä, varaa aikaa itsellesi.

Koska olen todennut viettäväni enemmän aikaa kalenterini kuin poikaystäväni kanssa, sijoitin vuoden 2011 kalenterin etsimiseen paljon aikaa ja lopulta vähän rahaakin. Nyt etsinnässä on vuoden 2012 kalenteri, mahdollisimman vaikeasti täytettävä sellainen. Ja miten täytän sen, jotten taas vuoden päästä huomaisi tuntevani huonoa omatuntoa hetkellisestä seinän tuijottamisesta? Oikeastaan mietin koko ajan, onko minulla aikaa tähänkään. Mutta entä jos väsymystäkin kivuliaampaa on kivoista asioista luopuminen?

Pohdin aina silloin tällöin myös, jospa vielä kuitenkin hakisin opiskelijakunnan hallitukseen. Turun yrittäjien toiminta kiinnostaisi. Partiotoiminnassa olin joskus ahkerasti mukana, sydän vetää edelleen sinnekin. Olen nähnyt läheltä, kuinka paljon yhdistystoiminta ottaa aikaa ja energiaa, mutta tiedän myös, miten paljon siitä voi saada. Joskus kuitenkin kysyn itseltäni, että onko ihan pakko olla kaikessa mukana.
Yritän vastata itselleni elämänohjeella, jonka asuntoni entinen vuokralainen oli jättänyt eteisen peiliin: "Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä."

Laura Ala-Äijälä
Edustajiston puheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

PS. 90% tästä kirjoituksesta olen kirjoittanut lähes tismalleen vuosi sitten itselleni muistuttamaan, ettei tekeminen maailmasta lopu. Nyt sitä lukiessani tunsin itseni järjettömän tyhmäksi – pystyin 10% muutoksilla päivittämään tekstin tähän päivään. Tällä varoittavalla esimerkillä haluan muistuttaa: mitä ikinä elämässä teetkin, pidä huolta ettet toista omia virheitäsi! :)

Riuku osana opiskelijapolitiikkaa

Kirkakin laulaa siitä, miten hetki lyö, ja TUOn hetki tosiaan lähestyy vääjäämättä. Ensi vuodeksi TUOlle valitaan tuore ja vetreä edustajisto uljaista ehdokkaista. Ehdokkaita ilmoittautui näihin vaaleihin 42, mikä on pientä laskua viime vuodelta, mutta uskallan kuitenkin sanoa laadun nousseen. Viime vuonna poliittisia listoja oli kaksi, kun taas tänä vuonna niiden lukumäärä on tuplaantunut neljään. Uusiksi listoiksi tulivat Demariopiskelijat - TOSY ja Kristilliset opiskelijat. Uskon tämän lisäävän värikkyyttä ja eloa koko opiskelijakunnan toimintaan.

Kyse on juuri siitä, kuuluuko politiikka ammattikorkeakouluun? Yliopistolla tästä on väännetty kättä jo tylsyyteen asti ja lopputulokseen ei ole päästy. Jotkut väittävät, että politiikka on mukana päivittäisissä päätöksissä, joten miksei myös opiskelijapolitiikassa ja ammattikorkeakoulussa. Toiset taas sanovat, että ammattikorkeakoulun toiminnasta osaavat parhaiten sanoa vain alakohtaiset listat eivätkä poliittiset nuorisojärjestöt. Oli ehdokas sitten poliittiselta tai alakohtaiselta listalta, on hän silti ammattikorkeakoulumme opiskelija sekä TUOn jäsen eli aivan varmasti varteen otettava ehdokas, kunhan hänen ajatusmaailmaan ja tavoitteisiin tutustuu.

TUOn edustajistovaalit järjestetään tänä vuonna 17.11. kaikissa Turun ammattikorkeakoulun toimipisteissä. Salo mukaan lukien. Sähköinen ennakkoäänestys järjestetään 7.11.-13.11. Jokaiselle TUOn jäsenelle lähetetään sähköpostitse tunnukset ennakkoäänestykseen, joten älä valita, vaan vaikuta äänestämällä.

Ehdokkaista ja heidän ajatuksistaan voi lukea lisää TUOn nettisivuilta.

PS: Jos kerran politiikka on mukana jokapäiväisessä toiminnassa, haluan antaa poliittisen mielipiteeni siitä, että muutan pohjoiseen erakoksi ja alan käydä riu'ulla asioilla.

Iiro Ruuska
edustajiston varapuheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

Ollaan kilttejä toisillemme!

Syksy on pitkällä, syyslomakin jo takana ja aika palata opintoihin pienen tauon jälkeen. Paluu voi herättää monenlaisia tunteita ja toiveita, ehkä jollakulla alkaa ns. uusi aloitus, ryhtiliike tai terästäytyminen. Töihin tarttuminen ja opiskeluyhteisöön palaaminen voi myös ahdistaa tai jopa pelottaa. Opiskelu, kuten ei muukaan toimintamme, ole vain rationaalista ja tietoista elämää. Tunteet, tietoisina sanallisesti tavoitettavina kokemuksina tai kropassa tuntuvina olotiloina ovat läsnä aina ja kaikkialla, yksin tenttiin päntätessä, ryhmätyössä tai luokkatilanteessa.

Kokemukseni ja oppimistutkimuksen mukaan opiskelun sujumisessa on hyvin paljon kyse vaikeiden tunteiden sietämisestä ja myös tunteiden säätelystä. Silloin kun sujuu, on mukavaa. Mutta aina ei suju. Miten kestää aloittamisen vaikeus, epävarmuus siitä, mitä oikeastaan pitäisi osata tai tehdä ja miten tähän tavoitteeseen olisi mielekkäintä edetä? Miten selvitä isompien, usein koko opiskeluajankin auki olevien suurten kysymysten kanssa, kuten onko ala minulle oikea, miten aikanaan työllistyn? Miten saada itsestään irti omaehtoista opiskelua koulu- ja mahdollisesti vielä työpäivän jälkeen? Ammattikorkeakoulussa opiskellaan paljon ryhmämuotoisesti ja toteutetaan erilaisia projekteja. Miten sietää sitä, että vastassa on jatkuvasti ryhmätiltanteita, joissa on ihmisiä, joita ei tunne kovin hyvin ja joiden kanssa vasta harjoitellaan yhdessä tekemistä ja toimimista. Ja vaikka harjoitellaan - ryhmätyöskentelytaitoja on mahdollista oppia - siltikin voi käydä niin, että homma on lievästi epämiellyttävää koko ajan.

Myös hyviä hetkiä, synergian ja yhdessä oppimisen ja oivaltamisen hauskoja tilanteita löytyy, näitä peräänkuulutta oppimistutkija Kirsti Lonka lanseeraamalla käsitteen hyväntahtoinen oppimisilmapiiri. Hyväntahtoinen oppimisilmapiiri tuntuu turvalliselta. Kun olo on turvallinen, energia suuntatuuu oppimiseen, ajatus kulkee ja on helpompi keskittyä kuin pelokkaana, esimerkiksi virheitä ja toisia ihmisiä jännittäen.

Syyslomalta palaaville, uutta alkua suunnitteleville tai opiskelun pariin tuskaisin mielin tarttuville ehdotan panostamista hyväntahtoiseen oppimisilmapiiriin. Jokainen meistä voisi miettiä, millaista olisi sellainen vuorovaikutus toisten kanssa, jossa itse viihtyisimme. Muodostamme itse opiskelu- ja työyhteisön, jossa valtaosan arjen hereilläoloajasta vietämme. Oppimistutkimuksen mukaan hyvässä hengessä vertaisryhmässä tapahtuva oppiminen on kaikkein antoisinta ja tuloksellisinta. Minusta tämä on järkeen ja tunteeseen käypä tulos, sillä ihminen on laumaeläin.

Satu Salmi
opintopsykologi
Turun ammattikorkeakoulu

Miksei?

Oli myöhäissyksy ja eräässä paikallisessa yökerhossa ensimmäisen vuoden opiskelija oli uusien tuttavuuksiensa kanssa viettämässä iltaa. Uudet tuttavuudet olivat toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita, jotka sattumalta olivat Turun ammattikorkeakoulussa pitkäaikaisia järjestöaktiiveja. Ei tiennyt tämä ensimmäisen vuoden opiskelija, mihin ryhmään oli tutustunut. Hetken haastattelujen ja keskustelun jälkeen hän huomasi olevansa ehdolla opiskelijakunta TUOn edustajistoon.

Ei vaatinut paljon tekoja tältä opiskelijalta, että hän asettui ehdolle edustajistoon. Hän tiesi, että hänen toimipisteessään on aktiivinen koulutusalayhdistys, joka kerää ehdokkaita omalle listalleen. Hän myös tiesi sen, että jos yhdistyksen lista ei olisi vastannut hänen ajatusmaailmaansa, olisi hän voinut perustaa oman listansa tai selvittää poliittisten nuorisojärjestöjen tavoitteet.

Vaalikelpoisuus oli hänelle selvä. Hänen piti olla TUOn jäsen, ja sen kriteerin hän täyttikin, koska TUOn jäsenyyydellä hän sai kaikki tarvitsemansa edunvalvontapalvelut sekä jäsenedut samalla kertaa.

Vai pieni sysäys riitti täyttämään ehdokasasettelulomakkeen, ja loppu onkin klassisesti historiaa. Kolme vuotta opiskelija-aktiivina eikä päivääkään ole tarvinnut katua.

Tämä viesti on sinulle, joka arvot ehdokkaaksi asettautumista. Inspiration and Chai -sivusto listasi viisi asiaa, mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Yksi niistä on toteutumattomat unelmat.

Iiro Ruuska
edustajiston varapuheenjohtaja
etunimi.sukunimi@opiskelijakunta.net

PS: Käy vilkaisemassa täällä!